maanantai 19. syyskuuta 2011

Naama näkyviin naamakirjassa?

Minulla itselläni on nyt noin seitsemän kuukautta kestänyt, melkoisen läheinen suhde naamakirjaan. Vielä facebook-kurssilla ollessani helmikuussa julistin opettajallemme, etten minä ainakaan meinaa iltojani istua tietokoneen välkkyvää ruutua tuijottaen. Suuria sanoja. Toisinhan siinä kävi. Olen jäänyt koukkuun. Myönnän sen. Minusta on tullut addikti. On pakko käydä päivittäin katsomassa kavereiden kirjoituksia, kommentteja, linkkivalintoja yms. ja itsekin tulee kirjoitettua ja kommentoitua varsin usein. Minusta onkin toisaalta mukavaa vinkkailla esimerkiksi lukemistani kirjoista, kuuntelemastani musiikista, erilaisista tapahtumista, kertoa vaikka sienireissuista jne. Onko se sitten hyödyllistä tai tarpeellista, ei varmaankaan. Tälläinen uusyhteisöllisyys houkuttelee kyllä kertomaan itsestään ja tekemisistään, ehkä liikaakin. Itse suhtauduin aluksi epäilevästi esimerkiksi oman kuvan käyttöön, mutta nyt olen sitten rohkaistunut laittamaan sinne valokuvia. On helpompaa hyväksyä itsekin kaveripyyntö, jos näkee pyytäjän kuvan ja siten tunnistaa hänet. Omat ystäväni asuvat satojen kilometrien päässä kotikaupungistani, joten siinä mielessä facebook edistää ja lisää ehkä omaa yhteydenpitoa.

Tarkastelin Varkauden kirjaston facebook-sivustoa ja siellä oli kaunis, kesäinen kuva kirjastosta ja seinäkuvina kuvia kirjoista ja elokuvista. Tykkääjiä näytti olevan 112 (itseni mukaan lukien). Sivuilla vinkataan esimerkiksi uutuuskirjoja, elokuvia, näyttelyitä, erilaisia tapahtumia, ajankohtaisia juhlapäiviä ja merkkihenkilöitä, aukioloaikoja ja muutoksia niihin yms. Päivityksiä näytti olevan noin 4-12 kuukautta kohti ja kommentoijat olivat varmaankin kirjaston asiakkaita. Linkki sivustolle:  https://www.facebook.com/#!/pages/Varkauden-kirjasto/118190011541657?sk=info

Olisi mielenkiintoista lukea facebookista hyvien ja mielenkiintoisten kirjojen ja elokuvien suosittelujen lisäksi asiakkaiden kommentteja ja palautetta mitkä kirjat tai elokuvat eivät saaneet heitä innostumaan, vaikka kenties innokas kirjastotäti tai joku ystävä teosta suositteli. Tälläinen käänteinen vinkkaus voisi silti herättää keskustelua, sillä ihmisistähän on mukavaa yhdessä kritisoida asioita, miksei siis myös niitä kirjoja, jotka jäivät kokonaan lukematta tai joiden lukeminen yksinkertaisesti vain pysähtyi kesken tarinan eikä eteenpäin päässyt, vaikka kuinka ponnisteli. Tai jos kirjan sai lopulta kahlattua loppuun, niin millaiset fiilikset siitä jäivät lukijalle. Osa ihmisistä kenties jopa innostuisi kokeilemaan onneaan ja lainaisi teoksen. Eikös tälläinenkin kirjastopalvelu sopisi naamakirjaan?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti